Kasarmin porteilla
Muistan sen helteisen heinäkuun aamupäivän kuin eilisen. Vanhempani tulivat etuajassa heittämään minua asemalle. Olin pukeutunut perus collareihin ja salipaitaan, koska ajattelin sen olevan järkevää ja tarpeeksi vähäeleistä, sekä lapannut vähäisen omaisuuteni salikassiin. Pakkauduimme autooni, kaikki kolme ja koirat, ja siitä kurvasimme läheiselle juna-asemalle odottamaan. Tippa meinasi tulla linssiin ja ääni sortui, kun rapsuttelin koirieni korvia häkin kaltereiden läpi. En ole koskaan ollut Touhosta erossa kahta viikkoa! Miten se tuntuikin silloin pitkältä ajalta. Vielä viimeiset rutistukset ja kohti laituria, jossa törmäsinkin ensimmäiseen samaan varuskuntaan menevään naiseen. Meillä juttu luisti ja jännitys vähän helpottui. Juna oli ihan tupaten täynnä, lähinnä tulevia varusmiehiä, joten jouduimme vaihtoon asti istumaan lattialla. Päämäärämme juna-asemalla oli järjestetty meille oma vastaanotto ja pakkauduimme armeijan autoihin istumaan. Tunnelma oli ihan rento, vaikka huomasi, e
