Liian lyhyt lentäjäksi

Kutsuja valintatilaisuuksiin on alkanut tipahdella postilaatikoihin eri puolilla Suomea. Odottelen jännityksellä, tuleeko minulle sellaista. Mikäli tulee, tullaan siellä varmasti kysymään, miksi haluan suorittaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Niin, miksi melkein kolmekybänen muija haluaa ihan välttämättä jättää elämänsä hetkeksi tauolle ja lähteä itseään noin kymmenen vuotta nuorempien tyyppien kanssa harjoittelemaan maanpuolustusta? Olen oikeastaan aina ollut sitä mieltä, että aion käydä armeijan. Jotenkin vain vuodet ovat  menneet opiskelujen ja töiden parissa ja asia unohtui pitkäksi aikaa. Syitä hakemiseen on monia, tietenkin haave uudesta ammatista, joka edellyttää palveluksen suorittamista, mutta myös syvälle juurtunut isänmaallisuus, halu osata toimia kriisitilanteissa, selviytymistaitojen opettelu, omien rajojen löytäminen ja fyysisen suorituskyvyn parantaminen. Muun muassa. Olisi huvittanut, kun muutamalle läheiselle olen tästä tavoitteesta kertonut ja jokainen tä

Minulla on ollut elämäni aikana paljon unelmia ja tavoitteita, joista varsin ison osan olen päässyt toteuttamaankin. Nyt kuitenkin koen jumittuneeni paikoilleni. Liekkö se tämä ikä, mikä on saanut havahtumaan siihen, että jos haluaa muutosta, on käärittävä hihat nyt, eikä viiden vuoden päästä. Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani kohta kahdeksan vuotta ja nykyisessä toimessani viisi. Kuluneen vuoden aikana hain useampaa erilaista tointa yrityksestämme, jokaisessa pääsin haastatteluihin asti, mutta en tullut valituksi. Päätin, että kolmas kerta toden sanoi ja että tie eteenpäin on noussut pystyyn. Juurikin etenemismahdollisuudet ja muutokset ovat pitäneet työni mielenkiintoisena. Olen vähän sattumalta ammattiini päätynyt, enkö koe tämän olevan minulle mikään erityinen "kutsumus". Tällä hetkellä tilanne tuntuu kurjalta, motivaatio on hukassa, stressaan, nukun huonosti, olen jatkuvasti väsynyt ja mietin, ettei tämä vaan ole sen arvoista. Tietenkin hoidan hommani ihan

Kaikessa lyhykäisyydessään tämä blogi kertoo kolmenkympin kriisistä. Minulla on kaksi tavoitetta vuodelle 2017, jotka saattavat muuttaa loppuelämäni suunnan. Nämä tavoitteet ovat suorittaa naisten vapaaehtoinen asepalvelus ja saada talouteni kuosiin sitä ennen. Kiirettä pitää molempien kanssa, sillä mikäli pääsen palvelukseen, tulee se olemaan viimeinen mahdollisuus - täytän loppuvuonna 30 vuotta, kääk. Sitä ennen pitäisi vielä saavuttaa velattomuus, muuten olen liemessä. Luvassa on siis pihistelyä ja vyön kiristelyä, sijoituspohdintaa, treenejä ja taviselämää. Dokumentoin itselleni tämän matkan muistoksi.